Kuutamoretki Harakan saarelle

Torstai 25.8.2016. Taiteiden yötä odotellessa on sopiva aika kirjoittaa viime viikolla kokemastani rupikonnien yöstä. Elämyksen tarjoili Harakan saarella sijaitseva luontokeskus, joka järjestää kesäöisin vierailijoille opastettuja täydenkuun rupikonnaretkiä. Kun tällainen mainos sattui silmään, ei tilaisuutta voinut mitenkään jättää käyttämättä!

Harakan saari

Harakan saari edustaa helsinkiläistä lähiluontoa parhaimmillaan, sillä se sijaitsee Kaivopuiston edustalla vain muutaman minuutin venematkan päässä mantereelta. Aiemmin puolustusvoimien käytössä ollut saari on nykyisin avoinna vierailijoille. Saaren kasvi- ja perhoslajisto ovat poikkeuksellisen runsaita ja monipuolisia, minkä lisäksi saarella pääsee tutustumaan erilaisiin uusiutuvan energian lähteisiin.

Kuten kaikkialla Helsingissä, myös Harakan saarella valkoposkihanhet ovat yleisimpiä tavattavia lintulajeja.
Kuten kaikkialla Helsingissä, myös Harakan saarella valkoposkihanhet ovat yleisimpiä tavattavia lintulajeja.

Saarella sijaitseva luontokeskus tarjoaa kaikille luonnontutkijoille, lapsille ja lapsenmielisille paljon mielenkiintoista kokeiltavaa! Vierailimme Annan kanssa Harakassa jo heinäkuussa, jolloin tutkimme mikroskoopilla erilaisia Suomenlahdessa eläviä vesikirppuja ja yritimme lentää isoilla siivillä. Samalla vierailulla ystävällinen, runsaasti tatuoitu entinen merimies tuli kertomaan meille saareen liittyvistä tarinoista. Esimerkiksi näyttelijäsuuruus Tauno Palo liittyi mielenkiintoisella tavalla saaren historiaan.

Rupikonnien yö

Yhteysvene lähti matkaan Ullanlinnan laiturista sateisena perjantai-iltana klo 22. Lyhyen merimatkan jälkeen sadetta uhmaavan joukon otti vastaan kaksi biologia: toisen erikoisosaamista olivat hyönteiset ja toisen matelijat. Kävelimme ylös saaren rinnettä taskulamput maahan suunnattuina, jotta emme astuisi pimeässä kuljeskelevien rupikonnien päälle. Varotoimi osoittautuikin hyvin tarpeelliseksi, sillä konnat eivät välittäneet ihmisistä juuri lainkaan.

Taivas selkeni illan hämärtyessä, kuten merellä usein tapahtuu. Tapasimme matkalla kymmeniä rupikonnia sekä useita sammakoita. Lisäksi oppaat esittelivät kierroksen aikana saarella tehtäviä hyönteistutkimuksia. Menomatkalla olin haaveillut kuvaavani saaren huipulta täysikuun Helsingin kattojen yläpuolella, mutta pilvien takia se jäi tällä kertaa haaveeksi. Täysikuu valaisi matkaa vasta takaisin kotiovelle päästyämme.

Harakan saarella voi ihailla upeaa saaristoluontoa aivan kaupungin kupeessa. Kaupunkilaisten lähiluontoa parhaimmillaan!
Harakan saarella voi ihailla upeaa saaristoluontoa aivan kaupungin kupeessa. Kaupunkilaisten lähiluontoa parhaimmillaan!

Suunnistusta ja sienimaniaa

Oli tuulinen tiistai-ilta. Minut oli jälleen pyydetty vahvistukseksi Arbonautin suunnistusjoukkueeseen Firmaliigan tämän syksyn ensimmäiseen osakilpailuun. Odotettavissa olivat mahtavat maastot ja haastavat suunnistusradat Nuuksion kansallispuistossa, jonne suunnistajat pääsevät kilpailemaan hyvin harvoin.

Rastit hukassa

Syksyinen juoksukunto oli viritelty esiin jo parin edellisen viikon aikana, ja odotukset omaa suoritusta kohtaan olivat korkealla. Tällaisen lähtöasetelman seuraus lienee kaikille suunnistajille ilmiselvä: jalat veivät miestä kovaa vauhtia Nuuksion upeissa maisemissa, kunnes pää tajusi toistuvasti hukanneensa miehen sijainnin. Heti ensimmäisellä rastivälillä oli vaikeuksia, ja toista rastia lähestyessäni tuli jo iso virhe. Sen jälkeen mieli malttoi hetkeksi keskittyä rastien huolelliseen lähestymiseen, kunnes kuudennelle rastille piti taas juosta liian kovaa ja tehdä valtava virhe.

Sienimanian synty

Suunnistuskilpailusta ei siis jäänyt juurikaan kehuttavaa. Maalissa harmittelin heikon suorituksen lisäksi sitä, että olisipa edes ollut muovipussi mukana, jotta olisin saanut kerättyä matkalle osuneet kantarellit ja suppilovahverot kotiin vietäviksi. Joukkuekaverini oli nähnytkin yhden vanhemman suunnistajan kantavan mukanaan isoa sienikassia. Nuuksion hikinen tiistai-ilta jätti minuun jälkensä: näille sieniapajille olisi vielä päästävä!

Päivän sienisaalis: lampaankääpiä, suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja.
Päivän sienisaalis: lampaankääpiä, suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja.

Ihana vapaus

Oli aurinkoinen, mutta sateen uhkaama torstaipäivä. Olen onnellinen, kun saatoimme lähteä Annan kanssa keskellä päivää ajamaan kohti Haukkalammen majaa Nuuksiossa. Mukana oli tiistai-illan suunnistuskartta, josta olin arvioinut omien muistikuvieni perusteella parhaat sienipaikat. Suuntasimme näin ollen kauas Nuuksion vilkkaimmista ulkoilupoluista, eri suuntaan kuin useimmat Haukkalammen majalle tulevat sienestäjät.

Mieletön saalis

Sieniretki ei kuitenkaan edennyt lainkaan alustavan suunnitelman mukaan. Emme edes päässeet suunnitellulle alueelle asti, kun mahtavia sienikätköjä paljastui metsästä toinen toisensa perään: mustatorvisienien peittämiä notkelmia, suppilovahveroiden valtaamia kallioiden reunoja, valtavien lampaankääpien asuttama varjoisa metsä sekä kantarelleja kaikkialla. Kolmessa tunnissa keräsimme sienisaaliin, josta riittää syötävää, jaettavaa ja säilöttävää pitkäksi aikaa. Uskomaton Nuuksion kansallispuisto!

Erämaan rauhaa pääkaupunkiseudun kupeessa. Mustalammen nuotiopaikalle oli mukava pysähtyä paistamaan makkaraa ja ihailemaan maisemaa onnistuneen sieniretken jälkeen.
Erämaan rauhaa pääkaupunkiseudun kupeessa. Mustalammen nuotiopaikalle oli mukava pysähtyä paistamaan makkaraa ja ihailemaan maisemaa onnistuneen sieniretken jälkeen.