Uuden vuoden toive: kestävä metsänhoito

Metsäkumppani on olemassa, jotta suomalaisten metsiä hoidettaisiin pitkäjänteisesti, metsänomistajan arvojen ja elämäntilanteen mukaisesti. Metsänhoidon tulee olla taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää.

Hyvin hoidettu taimikko on tuottava investointi tulevaisuuteen. Kiikoinen, 27.12.2016.

Metsän taloudellinen merkitys

Metsänomistaja: oletko koskaan pohtinut, mitä metsätila merkitsee sinulle taloudellisesti? Osa metsänomistajista korostaa enemmän metsästä saatavia puunmyyntituloja, ja toisille metsätilan antama taloudellinen turva on tärkeämpää. Metsällä onkin monipuolinen taloudellinen merkitys, sillä puunmyyntituloilla voit ostaa vaikka auton tai lomamatkan, ja samalla metsätilan arvosta noin 60 % käy vakuutena esimerkiksi asuntolainalle.

Kestävään metsätalouteen kuuluu, että metsätila säilytetään taloudellisesti tuottavana myös tulevaisuudessa. Huolehdi ajoissa taimikonhoidosta ja ensiharvennuksesta, jotta puiden kasvu säilyy hyvänä. Metsätilan arvo kasvaa varmasti ja nopeasti tehtyjen metsänhoitotöiden ansiosta, vaikka investointien tuotto ei realisoidu lisääntyneinä puunmyyntituloina vielä tällä vuosikymmenellä.

Metsänhoitoa luonnon ehdoilla

Monimuotoinen metsäluonto, kaunis maisema ja runsaat virkistyskäyttömahdollisuudet ovat useimmille meistä tärkeitä metsään liittyviä arvoja. Metsänhoidon taloudellisten ja luonnonsuojelullisten tavoitteiden välillä on aina löydettävissä metsänomistajan arvomaailmaan sopiva kompromissi.

Omassa metsätaloudessani olen tehnyt jo vuosien ajan ratkaisuja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tällöin muun muassa metsätuhojen riski pienenee, koska monimuotoinen metsä on kestävämpi ja vastustuskykyisempi tuhonaiheuttajia vastaan kuin yhden puulajin metsä. Monimuotoisessa metsässä elää esimerkiksi kuusikoissa laajoja metsätuhoja aiheuttavan kirjanpainajan luontaisia vihollisia, jotka rajoittavat hyönteistuhojen syntymistä pitämällä kirjanpainajakannat kurissa.

Tekopökkelöt vuoden 2016 trendi-ilmiö metsänhoidossa

Säästöpuiden jättäminen hakkuiden yhteydessä on yksi näkyvimmistä ja keskeisimmistä keinoista lisätä metsäluonnon monimuotoisuutta. Pieniä alueita tai puuryhmiä rajataan kokonaan metsätalouden ulkopuolelle säästöpuustoksi, joka ensin vanhenee, sitten kuolee ja lopulta lahoaa metsään tarjoten jokaisessa vaiheessa sopivan elinympäristön useille joko kuolevasta tai lahoavasta puusta riippuvaisille lajeille.

Seuraamani metsäalan keskustelun perusteella vuoden 2016 ”luonnonhoitotrendiksi” vaikutti nousevan tekopökkelöiden tekeminen. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy Joutsijärven ulkoilureitin varteen tehtyjä tekopökkelöitä (kuvattu 4.7.2016, (c) Mikko Niemi). Tekopökkelöt lisäävät nopeasti järeän lahopuun määrää metsässä, mistä hyötyvät monet sammalet, sienet, hyönteiset, hyönteisiä syövät eläimet sekä pystylahopuuhun pesiytyvät tiaiset ja kolopesijät. Uutisen mukaan myös MTK ja Energiateollisuus ry aloittivat myös mielenkiintoisen yhteistyön tekopökkelöiden tekemisestä sähkölinjojen viereen.

Ulkoilureittien säilyttäminen ja kehittäminen kuuluu sosiaalisesti kestävään metsänhoitoon (PEFC-sertifioinnin kriteeri). Pitkospuut Joutsijärven ulkoilureitillä, 4.7.2016.

Miten varmistaa, että metsä voi hyvin?

Metsäammattilaiset ovat keskeisessä roolissa kestävän metsänhoidon toteutumisessa. Ammattilaisten vastuulla on tarjota metsänomistajalle ratkaisuja hänen taloudellisten ja luonnonsuojelullisten tavoitteidensa yhteensovittamiseen.

Tunnen erilaisten metsänhoitotöiden ja hakkuiden vaikutukset puuston kehitykseen ja metsätalouden kannattavuuteen. Lisäksi hallitsen PEFC- ja FSC-sertifiointikriteerien metsänhoidolle asettamat vaatimukset, joiden tavoitteena on varmistaa metsänhoidon säilyminen niin taloudellisesti, ekologisesti kuin sosiaalisesti kestävänä. Osallistun myös WWF:n Metsähaasteeseen tarjoamalla luonnonsuojelullisia arvoja painottaville metsänomistajille WWF:n metsänhoito-oppaan mukaista metsänhoitoa.

Metsäpalvelua asiakas edellä

Arvostan ihmisiä, jotka ovat onnistuneet rakentamaan omasta osaamisestaan toimivaa liiketoimintaa. Hämmästelen, miten yrittäjät oikein ehtivät varsinaisen asiantuntijatyön ohella hoitaa tuotteidensa markkinoinnin ja myynnin. Olisiko minusta samaan?

Yrittäjyydessä minua kiehtovat erityisesti vapaus ja vastuu tehdä asiat parhaaksi katsomallani tavalla. Haluan antaa toiminnassani tilaa luovuudelle ja persoonallisuudelle – yrittäjänä voin esimerkiksi tarjota asiakkailleni unelmieni mukaisen palvelukokemuksen.

Tervetuloa epävarmuus!

Menneenä kesänä hankin liiketoimintaosaamista Suomen Yrittäjäopiston järjestämästä kahden kuukauden mittaisesta yrittäjyyspajasta, jossa sain erinomaisen mahdollisuuden kehittää omaa yritysideaani. Heti kurssin alussa sain kuulla kaunistelemattoman totuuden yrittäjän elämästä: ”Tervetuloa epävarmuus!”

Kyseinen totuus vaivasi minua useina öinä, kun pohdin seuraavaa siirtoani työelämässä. Kova motivaatio omaan bisnekseen ja usko omaan ammattitaitoon veivät kuitenkin lopulta voiton epävarmuudesta.

Yrityksen nimi

Yrityksen nimen keksiminen oli yksi haastavimmista yrityksen perustamisen vaiheista. Useiden ideariihien jälkeen syntyi Metsäkumppani – asiakaslähtöinen, luotettava ja riippumaton asiantuntija, joka huolehtii metsänhoidosta metsänomistajan arvojen mukaisesti.

Metsäpalvelu Metsäkumppani - metsänomistajan luotettavin

Kaupparekisterissä kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kivuttomasti kuin olin toivonut, sillä Kaupparekisterin mukaan toiminimeni oli vaarassa sekoittua Mikkelissä toimivaan puunkorjuuyritykseen nimeltä HL-Metsäkumppanit Oy. Sain kuitenkin kyseiseltä yritykseltä suostumuksen rekisteröidä Metsäkumppanin Kaupparekisteriin. Kiitos!

Katse eteenpäin

Juna on nyt liikkeellä – ensimmäiset tarjoukset on hyväksytty. Aina tulevaisuus ei näyttäydy yhtä kirkkaana kuin tässä Maltalla otetussa kuvassa. Katson siitä huolimatta päivä kerrallaan luottavaisin mielin eteenpäin.

Tutustu tarjontaan ja ota yhteyttä, jos tarvitset Metsäkumppania!


PS. Mikon metsä -blogin artikkelit on siirretty tälle sivustolle, jossa bloggaaminen tulee jatkumaan. Kiitos lukijoille ja tsemppaajille! Olen saanut blogiteksteistäni uskomattoman hienoa palautetta! 🙂

Kuutamoretki Harakan saarelle

Torstai 25.8.2016. Taiteiden yötä odotellessa on sopiva aika kirjoittaa viime viikolla kokemastani rupikonnien yöstä. Elämyksen tarjoili Harakan saarella sijaitseva luontokeskus, joka järjestää kesäöisin vierailijoille opastettuja täydenkuun rupikonnaretkiä. Kun tällainen mainos sattui silmään, ei tilaisuutta voinut mitenkään jättää käyttämättä!

Harakan saari

Harakan saari edustaa helsinkiläistä lähiluontoa parhaimmillaan, sillä se sijaitsee Kaivopuiston edustalla vain muutaman minuutin venematkan päässä mantereelta. Aiemmin puolustusvoimien käytössä ollut saari on nykyisin avoinna vierailijoille. Saaren kasvi- ja perhoslajisto ovat poikkeuksellisen runsaita ja monipuolisia, minkä lisäksi saarella pääsee tutustumaan erilaisiin uusiutuvan energian lähteisiin.

Kuten kaikkialla Helsingissä, myös Harakan saarella valkoposkihanhet ovat yleisimpiä tavattavia lintulajeja.
Kuten kaikkialla Helsingissä, myös Harakan saarella valkoposkihanhet ovat yleisimpiä tavattavia lintulajeja.

Saarella sijaitseva luontokeskus tarjoaa kaikille luonnontutkijoille, lapsille ja lapsenmielisille paljon mielenkiintoista kokeiltavaa! Vierailimme Annan kanssa Harakassa jo heinäkuussa, jolloin tutkimme mikroskoopilla erilaisia Suomenlahdessa eläviä vesikirppuja ja yritimme lentää isoilla siivillä. Samalla vierailulla ystävällinen, runsaasti tatuoitu entinen merimies tuli kertomaan meille saareen liittyvistä tarinoista. Esimerkiksi näyttelijäsuuruus Tauno Palo liittyi mielenkiintoisella tavalla saaren historiaan.

Rupikonnien yö

Yhteysvene lähti matkaan Ullanlinnan laiturista sateisena perjantai-iltana klo 22. Lyhyen merimatkan jälkeen sadetta uhmaavan joukon otti vastaan kaksi biologia: toisen erikoisosaamista olivat hyönteiset ja toisen matelijat. Kävelimme ylös saaren rinnettä taskulamput maahan suunnattuina, jotta emme astuisi pimeässä kuljeskelevien rupikonnien päälle. Varotoimi osoittautuikin hyvin tarpeelliseksi, sillä konnat eivät välittäneet ihmisistä juuri lainkaan.

Taivas selkeni illan hämärtyessä, kuten merellä usein tapahtuu. Tapasimme matkalla kymmeniä rupikonnia sekä useita sammakoita. Lisäksi oppaat esittelivät kierroksen aikana saarella tehtäviä hyönteistutkimuksia. Menomatkalla olin haaveillut kuvaavani saaren huipulta täysikuun Helsingin kattojen yläpuolella, mutta pilvien takia se jäi tällä kertaa haaveeksi. Täysikuu valaisi matkaa vasta takaisin kotiovelle päästyämme.

Harakan saarella voi ihailla upeaa saaristoluontoa aivan kaupungin kupeessa. Kaupunkilaisten lähiluontoa parhaimmillaan!
Harakan saarella voi ihailla upeaa saaristoluontoa aivan kaupungin kupeessa. Kaupunkilaisten lähiluontoa parhaimmillaan!

Suunnistusta ja sienimaniaa

Oli tuulinen tiistai-ilta. Minut oli jälleen pyydetty vahvistukseksi Arbonautin suunnistusjoukkueeseen Firmaliigan tämän syksyn ensimmäiseen osakilpailuun. Odotettavissa olivat mahtavat maastot ja haastavat suunnistusradat Nuuksion kansallispuistossa, jonne suunnistajat pääsevät kilpailemaan hyvin harvoin.

Rastit hukassa

Syksyinen juoksukunto oli viritelty esiin jo parin edellisen viikon aikana, ja odotukset omaa suoritusta kohtaan olivat korkealla. Tällaisen lähtöasetelman seuraus lienee kaikille suunnistajille ilmiselvä: jalat veivät miestä kovaa vauhtia Nuuksion upeissa maisemissa, kunnes pää tajusi toistuvasti hukanneensa miehen sijainnin. Heti ensimmäisellä rastivälillä oli vaikeuksia, ja toista rastia lähestyessäni tuli jo iso virhe. Sen jälkeen mieli malttoi hetkeksi keskittyä rastien huolelliseen lähestymiseen, kunnes kuudennelle rastille piti taas juosta liian kovaa ja tehdä valtava virhe.

Sienimanian synty

Suunnistuskilpailusta ei siis jäänyt juurikaan kehuttavaa. Maalissa harmittelin heikon suorituksen lisäksi sitä, että olisipa edes ollut muovipussi mukana, jotta olisin saanut kerättyä matkalle osuneet kantarellit ja suppilovahverot kotiin vietäviksi. Joukkuekaverini oli nähnytkin yhden vanhemman suunnistajan kantavan mukanaan isoa sienikassia. Nuuksion hikinen tiistai-ilta jätti minuun jälkensä: näille sieniapajille olisi vielä päästävä!

Päivän sienisaalis: lampaankääpiä, suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja.
Päivän sienisaalis: lampaankääpiä, suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja.

Ihana vapaus

Oli aurinkoinen, mutta sateen uhkaama torstaipäivä. Olen onnellinen, kun saatoimme lähteä Annan kanssa keskellä päivää ajamaan kohti Haukkalammen majaa Nuuksiossa. Mukana oli tiistai-illan suunnistuskartta, josta olin arvioinut omien muistikuvieni perusteella parhaat sienipaikat. Suuntasimme näin ollen kauas Nuuksion vilkkaimmista ulkoilupoluista, eri suuntaan kuin useimmat Haukkalammen majalle tulevat sienestäjät.

Mieletön saalis

Sieniretki ei kuitenkaan edennyt lainkaan alustavan suunnitelman mukaan. Emme edes päässeet suunnitellulle alueelle asti, kun mahtavia sienikätköjä paljastui metsästä toinen toisensa perään: mustatorvisienien peittämiä notkelmia, suppilovahveroiden valtaamia kallioiden reunoja, valtavien lampaankääpien asuttama varjoisa metsä sekä kantarelleja kaikkialla. Kolmessa tunnissa keräsimme sienisaaliin, josta riittää syötävää, jaettavaa ja säilöttävää pitkäksi aikaa. Uskomaton Nuuksion kansallispuisto!

Erämaan rauhaa pääkaupunkiseudun kupeessa. Mustalammen nuotiopaikalle oli mukava pysähtyä paistamaan makkaraa ja ihailemaan maisemaa onnistuneen sieniretken jälkeen.
Erämaan rauhaa pääkaupunkiseudun kupeessa. Mustalammen nuotiopaikalle oli mukava pysähtyä paistamaan makkaraa ja ihailemaan maisemaa onnistuneen sieniretken jälkeen.